MultiAdapt® lisäravinne immuunipuolustuksen ja aineenvaihdunnan tueksi

Multiadapt on täydennysrehu, hyödyllinen edistämään luonnollista immuunipuolustusta ja normaalia energia-aineenvaihduntaa.

VITAMIINIT

Vitamiinit ovat erittäin tärkeitä biosäätelijöitä koska ne ohjaavat yhdessä hormonien kanssa kaikkia fysiologisia prosesseja sekä suoraan että epäsuorasti entsymaattisten mekanismien kautta. Liukoisuuden perusteella ne luokitellaan rasvaliukoisiin (varastoituu maksaan ja edustavat elimistön reserviä) jotka liukenevat rasvoihin ja apolaarisiin liuottimiin sekä vesiliukoisiin (jotka eivät kerry elimistöön ja on siksi välttämätöntä saada niitä päivittäin ruokavalion kautta), jotka liukenevat polaarisiin liuottimiin kuten esimerkiksi veteen. Kaikki vitamiinit ovat vastuussa tietyistä tehtävistä, ja niiden puute voi aiheuttaa toimintahäiriöitä kehossa.

• A-vitamiini (retinoli) – rasvaliukoinen vitamiini, jolla on erittäin tärkeä rooli näön, luun kasvun ja immuunijärjestelmän säännöllisten toimintojen ylläpitämisessä. Toinen tämän vitamiinin suorittama tehtävä on epiteeliä suojaava tehtävä; hyödyllinen toiminta erityisesti ruuansulatuskanavan-, hengityselinten- ja urogenitaalijärjestelmän limakalvoille. A-vitamiinia löytyy pääasiassa eläinperäisistä elintarvikkeista, kuten maksasta ja pernasta, maidosta ja näiden johdannaisista ja munista, mutta sitä on myös kala- ja kasviperäisissä lähteissä.

• D3-vitamiini (kolekalsiferoli) – on rasvaliukoinen vitamiini, jolla on erittäin tärkeä rooli kalsiumin homeostaasin säätelymekanismeissa, se on tärkeä luuston kehitykselle ja luun mineralisaatiolle. Se vaikuttaa suoliston toimintaan edistäen kalsiumin ja fosforin imeytymistä ja edistää niiden normaalia käyttöä.

• E-vitamiini – on rasvaliukoinen vitamiini (alfa-tokoferoli) antioksidanttinen vaikutus. Se on hyvin yleinen kasvimaailmassa, erityisesti viljan iduissa ja niistä saaduissa öljyissä ja kaikkien kasvien vihreissä osissa. Sillä on perustavanlaatuinen rooli solun fysiologisena antioksidanttina.

• B-vitamiiniryhmä (B1, B2, B6 & B12) (tiamiini, riboflaviini, pyridoksiini & kobalamiini) – ovat vesiliukoisten vitamiinien ryhmä, joka koostuu vähintään 15 alkuaineesta ja joilla on molekyylirakenteensa heterogeenisyydestä huolimatta yhteistä typen läsnäolo molekyylirakenteessa ja ne suorittavat koentsymaattista toimintaa. Ne osallistuvat väliaineenvaihdunnan merkittävimpiin vaiheisiin koentsyymeinä: toisin sanoen, ne yhdistetään erityisiin proteiiniluonteisiin periaatteisiin, jotka puuttuvat mitä erilaisimpiin aineenvaihdunnan reaktioihin; ne ovat välttämättömiä aineita normaalille energia-aineenvaihdunnalle.

• B1-vitamiini (tiamiini): se on laajalle levinnyt monissa vihreissä kasviskudoksissa ja monissa viljoissa, kuten kaurassa, kokonaisessa ohrassa, riisinjyvissä. Se osallistuu pääasiassa hiilihydraattien väliaineenvaihduntaan, stimuloi ruuansulatuksen toimintaa.

• B2-vitamiini (riboflaviini) – se on laajalle levinnyt kasvimaailmassa mutta sitä esiintyy myös paljon eläinkudoksissa ja eläinperäisissä tuotteissa (maito, munat ja kalajauho). Se säätelee yhdessä muiden aineiden kanssa soluhengitysprosesseja, se on välttämätön kasvulle, näkötoiminnalle ja hermoston optimaaliselle toiminnalle. Lisäksi B2-vitamiinilla on antioksidanttivaikutus.

• B6-vitamiini (pyridoksiini) – hyvin yleinen elintarvikkeissa, erityisesti vehnäleseissä, jauhamisen sivutuotteissa, eläinjauhoissa ja siemenalkioissa; ennen kuin organismi käyttää sitä, se muuttuu pyridoksaaliksi ja pyridoksamiiniksi, jotka ovat kahden koentsyymin perusaineosia. Sitä kutsutaan myös adermiiniksi, koska sillä on troofista vaikutusta ihoon ja sillä on myös myönteinen vaikutus immuunijärjestelmään.

• B12-vitamiini (kobalamiini) – jota ei ole kasveissa, sitä sisältyy erilaisiin eläinperäisiin ruokiin (maksauutteisiin), kalajauhoon, lihajauhoon ja heraan ja on osa APF-kompleksia (animal protein factor). Se on tärkein vitamiini, välttämätön kasvulle ja hematopoieesille; se on välttämätön nukleiinihappojen synteesille puuttumalla proteiinien aineenvaihduntaan. B12-vitamiini auttaa myös pitämään immuunijärjestelmän terveenä.

• C-vitamiini (askorbiinihappo) – on vesiliukoinen vitamiini, jota löytyy laajalti vihreistä vihanneksista, sitrushedelmistä ja itävistä siemenistä, ja sille on ominaista voimakas antioksidanttivaikutus, mikä tekee siitä kyvyn suojella plasman lipidejä, DNA:ta ja proteiineja oksidatiiviselta stressiltä. Se on lämpölabiili vitamiini ja osallistuu myös kollageenin tuotantoon. Sillä on myös troofinen vaikutus kapillaareihin ja se vaikuttaa myös hyödyllisesti immuunijärjestelmään.

• Niasiini – vitamiini, jota esiintyy laajalti ruohoissa, heinissä, leseissä, jauhoissa jne., puuttuu hermoimpulssien siirtoon hermosolujen välisten synapsien tasolla, mikä edistää hermoston normaalia toimintaa. Lisäksi niasiini vaikuttaa myös normaaliin energia-aineenvaihduntaan ja edistää myös ihon terveyttä.

• Biotiini ja kalsium D-pantotenaatti – ovat vesiliukoisia vitamiineja, joita löytyy munankeltuaisesta, maidosta ja maksasta. Biotiini on tärkeä energia-aineenvaihdunnassa ja makroravinteiden (hiilihydraatit, lipidit, proteiinit) aineenvaihdunnassa, ja sillä on myös trofinen vaikutus ihoon, kun taas pantoteenihappo puuttuu joidenkin välittäjäaineiden synteesiin ja tukee näin hermoston toimintaa.

MIKROELEMENTIT

Mikroelementit ovat välttämättömiä eläinten ruokinnassa. Tärkeä näkökulma on se, että eläimet eivät eivät voi niitä syntetisoida (toisin kuin muita ravintoaineita) ja siksi niitä on oltava ravinnossa riittävästi tarpeiden tyydyttämiseksi. Niillä on suojaavia toimintaperiaatteista, koska niillä on tärkeä rooli eläinten aineenvaihdunnan kontrolloinnissa lukuisten entsyymien prosteettisen ryhmän ainesosina. Lisäksi jotkut niiistä suorittavat entsyymin aktivaattoritoimintoja ja osallistuvat hormonien ja vitamiinien syntyyn. 

• Rautasulfaatti Heptahydraatti – rauta on yksi eläinorganismien tärkeimmistä hivenaineista. Noin 60-70 % tästä mineraalista sisältyy hemoglobiiniin, mutta kohtuullisia määriä on myös myoglobiinissa ja varastoivissa elimissä, kuten maksassa, pernassa ja luuytimessä. Sen imeytyminen tapahtuu lähes kokonaan pohjukaissuolessa; suoliston epiteelissä se yhdistyy proteiinirakenteen kanssa muodostaen kromoproteiinin, jota kutsutaan ferritiiniksi. Rauta liittyy hapen kuljetukseen, ja siitä tulee osa hemoglobiinia (heemiä) ja taas heeminä se toimii sytokromien entsymaattisena kofaktorina.

• Seleeni – seleeni on välttämätön kivennäisaine, jolla on antioksidanttivaikutus, mikä auttaa torjumaan vapaiden radikaalien toimintaa.

• L-karnitiini – välttämätön yhdiste rasvahappojen kuljettamiseen kalvojen läpi, joten se toimii energian kantajana.

• Spirulina (Spirulina maxima) jauhe – koska se sisältää runsaasti mineraaleja spirulina on yksi emäksisiä ruokia joka auttaa palauttamaan kudosten happo-emästasapainon. Lisäksi, siinä on runsaasti kasvisproteiineja.

• Koiranruusu (jauhe) – pieniä hedelmiä (marjoja) pidetään C-vitamiinin luonnollisina lähteinä, ja tästä syystä tämä kasvi vahvistaa kehon luonnollista puolustuskykyä ja sillä on myös antioksidanttivaikutus.

• Kurjenherne (juuri, kuiva uute) – kurjenherne (Astragalus membranaceus) tunnetaan tonic-adaptogeenisistä ominaisuuksistaan tai kyvystään tukea ei-spesifisellä tavalla eliöiden vastustuskykyä ja puolustuskykyä erilaisille fyysisille ja henkisille stressitekijöille. Kurjenhernen juuret sisältävät triterpeenisaponiineja, flavonoideja, pyogeenisiä amiineja ja polysakkarideja. Erityisesti polysakkaridit stimuloivat immuunijärjestelmää ja vahvistavat elimistön luonnollisia puolustusmekanismeja. Kasvikompleksissa oleva saponiinipitoisuus antaa kasville hepatoprotektiivisen vaikutuksen.

Aineenvaihdunta ja energian tarve

Aineenvaihdunta on joukko biokemiallisia ja energiaprosesseja, joita tapahtuu elävissä organismeissa. Nämä prosessit mahdollistavat nautitun ruoan muuntamisen energiaksi, jota elimistö käyttää anabolismiin reaktioihin (joille on ominaista assimilaatio- ja synteesiprosessit, jotka mahdollistavat uuden aineen muodostumisen tai uuden vara-aineen kerääntymisen soluihin) ja katabolia (joille on ominaista pilkkoutumis- ja hajoamisprosessit, joiden kautta solujen ainesosat ja palautuvat aineet muuttuvat pienemmiksi molekyyleiksi, jotka ovat helpommin assimiloituvia ja/tai erittyvät).

Tarvittavien katabolisten reaktioiden tai monimutkaisempien molekyylien kemiallisten sidosten tuhoutuessa energiaa vapautuu. Tätä energiaa elimistö käyttää normaaleihin toimintoihin, kuten esim. lihastyöskentelyä tai kehon lämpötilan ylläpitoa, mutta myös normaaleja elintoimintoja, kuten hengitys, ruoansulatus ja verenkierto lepotilassa.
Perusaineenvaihdunta on joukko vähimmäiskatabolisia reaktioita jotka ovat välttämättömiä, jotta organismi pystyy suorittamaan elintärkeitä toimintoja lepotilassa ja optimaalisessa lämpötilassa, kun taas normaalin fyysisen toiminnan suorittamiseen tarvittavia katabolisia reaktioita kutsutaan energeettiseksi aiheenvaihdunnaksi. Perusaineenvaihduntaan vaikuttavat geneettiset tekijät, ikä, sukupuoli ja hormonaaliset tekijät, kun taas energia riippuu päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta ja nautitusta ruoasta.

Ruoan sisältämät makroravinteet, kuten hiilihydraatit, proteiinit ja lipidit, ovat todellisia biologisia polttoaineita: eläimen kehossa ne hajoavat hapen läsnäollessa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Tämä prosessi, joka tapahtuu satojen kemiallisten välireaktioiden kautta, sisältää useita energiamuunnoksia ja solujen välisten varamateriaalien synteesiä.

Nämä erilaiset ravintoaineet tarjoavat erilaisia määriä energiaa:

• 1 gramma hiilihydraatteja kehittää noin 4 kcal.

• 1 gramma lipidejä kehittää noin 9 kcal.

• 1 gramma proteiinia kehittää noin 4 kcal.

Tästä seuraa vaatimuksen määritelmä, eli tärkeinpien ravintoaineiden päivittäinen määrä joka kestää sekä perusaineenvaihdunnan kulutuksen että erilaisiin fyysisiin aktiviteetteihin tarvittavan energian. Ruokavalion on oltava monipuolinen, eli kaikki ruokaperiaatteet (proteiinit, vitamiinit, mineraalit, hiilihydraatit, rasvat) tulee olla edustettuina siten että lisätyt kalorimäärät vastaavat energiantarvetta (ottaen kuitenkin huomioon että erilaisilla elintarvikkeilla on erilainen kaloriarvo). Jos syötetyt kalorit ovat samat kuin kulutetut kalorit, kohteen kaloritase on tasapainossa, jos lisätyt kalorit ovat taas suurempia kuin kulutetut, keho kerää kaloreita eli rasvaa, päinvastoin jos lisätyt kalorit ovat vähemmän kuin kulutetut, ne menettävät energiaa eli menettävät painoa.
Näillä edellytyksillä on ilmeistä että jokaisella organismilla on oma aineenvaihduntansa jonka ansiosta se käyttää molekyylejä jotka ovat peräisin rinnastettavien elintarvikkeiden sulatuksesta ja hajoamisesta. Joskus kuitenkinkin tapahtuu että on tarpeen tarjota esim. täydennysrehulla lisäaineita jotka ovat tarpeen eläimen tarpeiden kannalta tai joka tapauksessa hyödyllisiä sen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Tästä syystä lisäravinteet voivat korvata mahdollisen puutteen. Täydennys on siksi hyödyllinen seuraavissa tapauksissa:

• ravitsemukselliset puutteet

• erityisolosuhteet kuten kantoaika ja imetys

• tilat jotka tarvitsevat lisäravinteita suorituskyvyn parantamiseksi (esimerkiksi lihasten tasolla, immuunijärjestelmän lisäämiseksi ym.)

• toipuminen esimerkiksi leikkauksen jälkeen

Ruokavalion on oltava monipuolinen eli sen on sisällettävä kaikki tarvittavat makroravinteet kuten proteiinit, rasvat, hiilihydraatit, vitamiinit ja kivennäisaineet. Joskus saattaa kuitenkin olla tarpeen täydentää joitakin ravinteita jotka ovat tarpeen eläimen tarpeiden kannalta tai joka tapauksessa hyödyllisiä sen hyvinvoinnille. Tällöin lisäravinto, kuten MultiAdapt, joka perustuu vitamiineihin ja kivennäisaineisiin ja johon on lisätty spirulinalevää ja kurjenhernejauhetta.